Apteekkarin neuvot.

Ientulehdus syntyy kun hampaan pinnalle kertyy bakteeripeitettä eli plakkia. Hampaita harjatessa ikenistä voi alkaa vuotamaan verta. Se on elimistön puolustusreaktio bakteerien aiheuttamaan ärsytykseen. Jos plakkia ei poisteta hampaan pinnalta, se muuttuu hammaskiveksi. Hammaskiven huokoiseen pintaan tarttuu helposti lisää bakteereita, jolloin ientulehdus voi kroonistua. Hammaskiven muodostumistaipumus on yksilöllistä: pahimmillaan hammaskiveä voi syntyä parissa viikossa, mutta yleensä sitä muodostuu kuukausien tai vasta vuosien mittaan. Hammaskiven jo muodostuttua sen poistaminen kotikonstein ei enää onnistu, vaan siihen tarvitaan hammaslääkärin tai suuhygienistin apua. 

Ientulehduksen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn on yksinkertainen keino: hampaiden pesu. Ienverenvuotoa ei pidä pelätä, vaan vuotava alue pitäisi pyrkiä puhdistamaan tavanomaista useammin muutaman päivän ajan. Kun bakteeriärsytys vähenee, myös verenvuoto ikenistä loppuu. Kun plakki poistetaan hampaan pinnalta ja bakteerien aiheuttama ärsytys ienkudokseen lakkaa, ientulehdus paranee täysin. Päivittäiseen käyttöön soveltuva GUM Paroex 0,06 % hammastahna ehkäisee tehokkaasti ientulehduksia ja plakin muodostumista. Parodontax-hammastahnat on suunniteltu henkilöille, jotka ovat alttiita ienongelmille. Pese hampaat aina pehmeällä harjalla. Kiinnitä huomiota harjauskulmaan, jotta ienraja tulee puhtaaksi. Puhdista hammasvälit huolella hammaslangalla, -tikulla tai -väliharjalla. 

Mikäli tulehdus ikenessä on hyvin voimakas ja siihen liittyy arkuutta aiheuttavia haavaumia, rauhoita tilanne puhdistamalla hampaat kemiallisesti viikon ajan 0,12 % klooriheksidiinisuuvedellä esim. Flux PRO Chlorhexidine suuvesi. Vahvoja klooriheksidiinituotteita suositellaan vain lyhytaikaiseen, maksimissaan kahden viikon käyttöön, sillä aine aiheuttaa pitkään käytettynä makuhäiriöitä ja hampaiden värjäytymistä.

Verta vuotavat ikenet kannattaa hoitaa kuntoon, sillä hoitamaton ientulehdus voi johtaa parodontiittiin eli hampaan kiinnityskudossairauteen. Se on yksi iensairauden vakavampi muoto, jossa ientulehduksen jatkuessa hampaan liikkuminen lisääntyy vähitellen, ja lopulta hammas voi irrota kuopastaan. Parodontiitti voi rajoittua yhden hampaan alueelle tai käsittää pahimmillaan suuren osan hampaistosta. Jos ientulehduksen oireet eivät tehostetusta puhdistamisesta huolimatta lakkaa viikon sisällä, on syytä varata aika hammaslääkärin vastaanotolle. 

Lue myös apteekkari Helenan neuvot hammasharjan valintaan.

© Helena Jalonen, apteekkari

Suomalaisten hammasterveys on heikentynyt, sillä vain 10 % lapsista, 45 % miehistä ja 76 % naisista harjaa hampaansa suositusten mukaisesti: hampaiden harjaukseen tulisi käyttää päivittäin aikaa 2–3 minuuttia aamuin ja illoin. Hyvällä suuhygienialla ja terveellisillä ruokailutottumuksilla on keskeinen rooli suun terveyden edistämisessä ja oikeat tavat muotoutuvat varhaislapsuudesta lähtien. Siksi on tärkeää, että lasten ja nuorten suun terveyden hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota.

Fluoria on pieniä ja hyvin vaihtelevia määriä lähes kaikkialla: maaperässä, vedessä, kasveissa ja eläimissä. Fluoria on ihmisen elimistössä eniten luustossa ja hammaskiilteessä. Varsinaista fluorin puutosta ei tunneta, mutta vähäinen fluorimäärä elimistössä on yhteydessä hampaiden reikiintymiseen. Pääasiallisin fluorin lähde on juomavesi. Jos vesijohtoveden fluoripitoisuus on pieni, fluorinsaanti pitäisi turvata muilla keinoilla.

Fluori ehkäisee hampaiden reikiintymistä vähentämällä kariesta aiheuttavien bakteerien aineenvaihduntaa ja vähentämällä siten kiilteen liukenemista happohyökkäyksen yhteydessä. Happohyökkäyksellä tarkoitetaan happovaikutusta, joka syntyy hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen bakteerien aineenvaihdunnasta aiheuttaen mineraalien liukenemista. Fluori vahvistaa mineraalien saostumista ja uudelleen kiinnittymistä kiilteeseen.

Fluorin käytöstä on suuri hyöty kaikenikäisten hampaille. Erityisen tärkeää fluorin saanti on hampaiden puhkeamisvaiheessa, koska kiilteen kovettuminen on vielä kesken ja jatkuu vielä hampaan puhkeamisen jälkeen. Lapselle voidaan käyttää fluorihammastahnaa jo ensimmäisestä maitohampaasta lähtien. Aikuisen tulisi valvoa lapsen fluorinkäyttöä. Aluksi fluoritahnaa laitetaan lapsen harjalle vain pienen sipaisun verran ja kun lapsi oppii sylkemään tahnavaahdon pois suusta, voi sen määrää lisätä puolikkaan herneen verran. Liian suurilla pitoisuuksilla fluori aiheuttaa lapsen kehittyviin hampaisiin fluoroosia eli liiallisen fluorin aiheuttamia laikkuja hampaiden kiilteeseen. Nuorilla ja aikuisilla tätä riskiä ei enää ole. Siksi lapsille on kehitelty omia hammastahnoja, joissa on normaalia vähemmän fluoria. Kouluikäinen lapsi voi käyttää jo aikuisille tarkoitettua fluoritahnaa.

Lisäfluori hammastahnan lisäksi voi olla hyödyllinen, jos henkilöllä on vasta puhjenneita hampaita, hampaiden reikiintymisalttius on lisääntynyt tai syljen eritys vähentynyt. Annostukseen vaikuttaa myös käytetyn veden fluoripitoisuus. Lisäfluori kuten fluoritabletit tai fluoriliuos olisi hyvä ajoittaa eri aikaan kuin fluorihammastahnan käyttö, jotta fluorista saatava hyöty jakautuisi tasaisesti päivän aikana. Koska fluorin vaikutus on lähinnä paikallinen, fluoritabletti nieltynä on lähes hyödytön, joten fluoritabletit pitää imeskellä, sillä se edesauttaa fluorin kulkeutumista hampaiden kaikille pinnoille syljen mukana.

Oikein käytettynä fluori ei muodosta terveysriskiä. Imeskeltävät tabletit ovat hyvänmakuisia, ja pieni lapsi voi mieltää ne makeisiksi. Akuutti fluorimyrkytys saattaa syntyä, jos fluoritabletteja nautitaan kerralla suuri määrä. Alle 20 fluoritablettia/painokilo on vaaraton annos. Esimerkiksi 20 kg painavalle lapselle myrkyllinen määrä fluoria on yli 400 fluoritablettia, joiden vahvuus on 0,25 mg.

Lue myös miten valitset oikeanlaisen hammasharjan.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lasten hampaiden hoito. Lapsen suunterveyden ylläpitämisessä keskeisintä ovat terveelliset ravintotottumukset ja riittävä suuhygienia. Vastapuhjenneet hampaat ovat erityisen alttiita reikiintymiselle. Myös ensimmäisten pysyvien poskihampaiden puhjetessa 5-7 -vuotiaana vanhempien kannattaa olla tarkkana lapsen suunterveyden ylläpitämisessä. Reiät muodostuvat helpoimmin ienrajoihin ja hammasväleihin, jotka on hankala puhdistaa. Myös oikomislaitteet keräävät helposti plakkia.

Aloita ksylitolin käyttö heti kun purukumin tai pastillin syöminen sujuu. Ksylitolia kannattaa käyttää säännöllisesti 3–5 kertaa päivässä. Ksylitoli vaikuttaa edullisesti nimenomaan puhkeaviin hampaisiin. Makeisia ei pitäisi syödä joka päivä: lasten karkkipäivä kerran viikossa on hyvä tapa. Anna karkit heti aterian päätteeksi ja niiden nauttimisen jälkeen on hyvä pestä hampaat tai käyttää ksylitolia.

Harjaa hampaat kaksi kertaa päivässä 

Hampaat harjataan fluorihammastahnalla kaksi kertaa päivässä. Lapsen on hyvä harjoitella itse harjaamista pienestä pitäen ja vanhempi voi sen jälkeen harjata lapsen hampaat uudestaan. Lapsen suuhun näkee parhaiten lapsen istuessa vanhemman sylissä rintaa vasten nojaten tai lapsen ollessa makuuasennossa. Hampaiden harjaus kannattaa tehdä järjestelmällisesti, jotta kaikki pinnat tulee puhdistettua: aloita hankalimmasta kohdasta eli takahampaiden sisäpinnoilta, seuraavaksi harjaa ulkopinnat ja lopuksi purupinnat. Ensin harjataan yläleuka ja sitten alaleuka.  Harjaustulos on hyvä tarkastaa siihen asti, kunnes lapsen motoriikka on riittävä eli noin 8–12-vuotiaaksi. Voiman käyttöä on varottava, erityisesti silloin, kun aikuinen suorittaa lapsen hampaiden harjauksen, jottei liian voimakkaalla harjauksella aiheuteta ienten vetäytymiä ja harjausvaurioita.

Lapsen hampaiden puhdistamiseen sopii pieni ja hyvin pehmeäharjaksinen hammasharja. Paksummasta varresta lapsen on helpompi pitää kiinni kuten GUM Baby Monster hammasharja. Osittain puhjenneiden hampaiden pinnat saa puhtaiksi harjalla, jossa on pieni tupsupää.  GUM Junior Monster -hammasharja hohtaa ja vilkkuu minuutin ajan, jolloin lapsi oppii rytmittämään hampaiden harjausta. Myös sähköhammasharja sopii koululaisille: se helpottaa plakin poistamista ja ehkäisee siten ientulehdusta tavallista hammasharjaa tehokkaammin. Viimeistään yläkouluun mentäessä kannattaa alkaa käyttää aikuisten kokoista hammasharjaa esimerkiksi GUM Teens hammasharjaa. Kulunut hammasharja ei poista plakkia yhtä tehokkaasti kuin uusi harja, ja sen harjakset voivat vahingoittaa ikeniä. Lisäksi harjaan kertyy vähitellen erilaisia mikrobeja. Hammasharja tulisikin vaihtaa noin kolmen kuukauden välein eli ennen kuin harjakset alkavat harottaa.

Muista myös hammasvälit

Koululaisen on hyvä aloittaa hammasvälien puhdistamisen harjoittelu hammaslangalla tai harjatikulla. 7–12-vuotiaille sopivissa Plackers Kids -hammaslankainpusseissa on neljä iloista väriä ja hauskaa hahmoa. Hammaslankainta käyttäessä ikenestä voi alkaa vuotaa verta. Kivuton verenvuoto kertoo siitä, ettei lapsen ien ole tottunut hammaslangan käyttöön. Terveistä ikenistä ei vuoda verta. Jos hammasvälien puhdistaminen aiheuttaa verenvuotoa ikenistä useampana peräkkäisenä päivänä, syynä on todennäköisesti ientulehdus. Silloin hampaat ja hammasvälit tulee puhdistaa tavallista useammin ja huolellisemmin muutaman päivän ajan. Kun ikenet on puhdistettu ja tulehdus rauhoitettu, verenvuotokin lakkaa. Pidempään kuin muutaman päivän ajan jatkuva ienverenvuoto hampaita puhdistaessa on aina hälytysmerkki, jolloin on hyvä hakeutua suuhygienistille.
 
Käytä fluorihammastahnaa

Lapsille on omia hammastahnoja, jotka sisältävät vähemmän fluoria kuin aikuisten tahnat ja ovat miedomman makuisia. Lapsille tarkoitettujen hammastahnojen fluoripitoisuus vaihtelee 0,05–0,11 % (500–1100 ppm). Lapsi voi käyttää fluorihammastahnaa siitä alkaen, kun ensimmäiset hampaat puhkeavat.
Alle 3-vuotiaille riittää hammaspesuun pieni sipaisu hammastahnaa esimerkiksi Elmex lasten hammastahna, 3-5-vuotiaille lapsen pikkusormen kynnen kokoinen nokare ja 6 vuoden iästä alkaen noin herneen kokoinen määrä esim. Elmex Junior hammastahnaa. Koululaisille käy tavallinen aikuisten fluorihammastahna kuten Apteq hoitava hammastahna, jossa on erittäin korkea ksylitolipitoisuus ja ainutlaatuinen hellävarainen vaahtoamismekanismi. Erikoishammastahnat kuten hammaskiveä ehkäisevät tai valkaisevat tahnat eivät sovi lapsille.

Lue myös ikääntyneen suun terveydestä.
 
© Helena Jalonen, apteekkari

Ikääntyneen hampaiden ja suun hoito.  Ikääntyneen suun terveydellä on yhteys muuhun terveyteen. Suun tulehduksista voi levitä bakteereita koko kehoon ja näin sydän- ja aivoinfarktin riski kasvaa. Suun tulehdukset saattavat myös pahentaa monia yleissairauksia kuten diabetesta, astmaa ja reumaa. Hyvä suuterveys on erityisen tärkeä niille, jotka ovat menossa esimerkiksi sydän-, tekonivel- tai elinsiirtoleikkaukseen. Jos suussa on tulehdus, bakteerit voivat kulkeutua sieltä verenkierron mukana leikkausalueelle. Myös puhdistamattomat hammasproteesit saattavat olla verenkiertoon päätyneiden sienien ja bakteerien lähde. Huonokuntoinen ikäihminen tarvitsee apua hampaiden ja suun puhdistamiseen.

Hampaiden harjaaminen

Harjaa hampaat säännöllisesti aamuin illoin fluorihammastahnaa käyttäen. Hampaiden pinnalle kertyvä bakteeripeite eli plakki aiheuttaa ientulehdusta ja parodontiittia eli hampaiden kiinnityskudossairautta sekä yhdessä sokerin kanssa hampaiden reikiintymistä. Plakki voi kovettua hammaskiveksi, joka edetessään ikenen alle tuhoaa hampaiden kiinnitystä. Puhdista hammasvälit joko hammaslangalla, sopivan kokoisella hammasväliharjalla tai harjatikulla. On hyvä puhdistaa myös kielen pinta hammasharjalla tai siihen tarkoitetulla kielenpuhdistimella. 

Hammasproteesin puhdistaminen

Puhdista hammasproteesi päivittäin, sillä proteesin pinnalla voi elää sieni- ja bakteerikasvustoa. Ota proteesi suusta ja huuhtele lämpimällä vedellä. Sen jälkeen puhdista hammasproteesi huolellisesti pehmeällä proteesiharjalla ja esimerkiksi nestemäisellä saippualla. Proteesi kannattaa harjata vedellä täytetyn lavuaarin yläpuolella, jotta se ei mene rikki, jos se sattuu putoamaan kädestä. Puhdistamiseen käytettävän proteesiharjan tulee olla pehmeä, koska kova harja voi naarmuttaa proteesin pinnan karheaksi. Lisäksi omien hampaiden puhdistukseen tarkoitetut hammastahnat ovat liian karkeita: tahnan hankaava vaikutus yhdessä harjan mekaanisen vaikutuksen kanssa vaurioittaa proteesin pintaa, jolloin sen pintaan tarttuvat bakteerit ja ruuan väriaineet helpommin ja proteesin pinta tummuu. Ruokailun jälkeen riittää proteesin huuhtelu, ettei sen alle jää ruuantähteitä, jotka hankaavat limakalvoa.

Noin kerran viikossa on hyvä puhdistaa proteesi desinfioivalla aineella esimerkiksi poretableteilla tai -liuoksella. Ensin harjaa proteesi huolellisesti hammasharjalla hyvän puhdistustuloksen aikaansaamiseksi. Puhdistusporetabletit ja -liuokset poistavat plakkia ja värjäytymiä eivätkä sisällä hankaavia ainesosia. Proteesit on huuhdeltava huolellisesti puhdistuksen jälkeen lämpimässä vedessä ennen kuin ne laitetaan suuhun, jotta värjäytymien poistoon tarkoitetut aineet eivät ärsytä suun limakalvoja. 

Älä koskaan pese proteesia kuumalla vedellä tai astianpesukoneessa. Jos suun limakalvo punoittaa ja haluat tehostaa proteesihygieniaa, voit laittaa proteesin suolaveteen yön ajaksi huolellisen puhdistamisen jälkeen. Liuos on kertakäyttöinen: liuota 1 ruokalusikallinen merisuolaa juomalasilliseen vettä. Proteesin puhdistusta voidaan tehostaa tällä tavoin kahden viikon ajan. Toinen vaihtoehto on käyttää IsoDent -hammasproteesien puhdistusainetta, joka on kehitetty erityisesti proteesien syväpuhdistamista varten. Samaa puhdistusliuosta voi käyttää useamman päivän ajan. Proteesi puhdistuu 5-20 minuutissa, mutta voit antaa sen seistä liuoksessa myös koko yön ajan. Puhdistustuotteiden käyttöohjeet on hyvä lukea huolellisesti ennen käyttöä. Jokainen proteesi on yksilöllisesti tehty, joten proteesin puhdistusohjeet voivat vaihdella. Kysy hammaslääkäriltäsi juuri sinun proteesillesi sopivat ohjeet.

Proteesin käyttö ja säilytys

Suun limakalvoille saadaan lepotauko kun proteesi otetaan yöksi pois suusta. Puhdista proteesi huolellisesti ennen kuin laitat sen säilytysrasiaan. Proteesia voi säilyttää myös kosteassa esimerkiksi Isodent-puhdistusliuoksessa. Voit ottaa proteesin pois suusta myös päivällä muutamaksi tunniksi, jolloin sylki pääsee huuhtelemaan ja voitelemaan proteesin alla olevaa limakalvoa. 

Joskus käytetään kiinnitysainetta proteesin paikallaan pysyvyyttä edistämään. Niitä on saatavana esimerkiksi jauheina, tahnoina sekä kiinnitystyynyinä. Tyypillisesti kiinnitysainetta käytetään niin, että sitä laitetaan hammasproteesin limakalvoa vasten olevalle pinnalle ja aineen ominaisuudet edesauttavat proteesin paikallaan pysymistä. Muista poistaa vanha kiinnitysaine huolellisesti ennen uuden laittamista. Huomaathan, että huonosti istuva proteesi ei pysy paikoillaan kiinnitysaineen käytöstä huolimatta. Proteesin tulisi olla suuhun sopiva, sillä liian löysä proteesi heikentää sen kiinnittyvyyttä, purentakykyä ja voi aiheuttaa limakalvo-ongelmia, jolloin on hakeuduttava hammaslääkärin vastaanotolle proteesin korjaamista varten.

Lue myös apteekkari Helenan vinkit hampaiden kotivalkaisuun.

© Helena Jalonen, apteekkari